Tulku Pema Wangyal Rinpoche
Buddhan tiellä kulkeminen - mitä
buddhalaisuus on?
Teksti on lyhennelmä Tulku Pema Wangyal Rinpochen yleisöluennosta (30.12.2000)
Buddha ei ole henkilön nimi. Buddha on yksinkertaisesti valaistuneen tiedostamisen tila. Mahdollisuus tämän tilan saavuttamiseen ja kehittämiseen on läsnä jokaisessa aistivassa, elollisessa olennossa. Buddha on sanskritin kielinen termi, joka tarkoittaa täysin herännyttä ja täysin kehittynyttä, harhoista herännyttä, joka on kehittänyt täydellisyyteensä ne ominaisuudet, jotka uinuvat jokaisessa aistivassa olennossa. Menneisyydessä on ollut, nykyisyydessä on ja tulevaisuudessa tulee olemaan määrättömästi buddhia. Heidän joukossaan Buddha Sakyamunion yksi tuhannesta historiallisesta, täysin valaistuneesta olennosta.
Ennen valaistumistaan Buddha Sakyamuni tunnettiin prinssi Siddharthana, Pohjois-Intiassa sijaitsevan Kapilavastun valtion merkittävän kuninkaan Suddhodanan poikana. Prinssi Siddhartha syntyi 2500 vuotta sitten nykyisen Etelä-Nepalin alueella, paikassa nimeltä Lumbini. Varhaislapsuudestaan lähtien hän oli hyvin älykäs ja lempeä ihminen, täynnä rakkautta kaikkia eläviä olentoja kohtaan, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Prinssi Siddharthan syntymän jälkeen suuret näkijät ja viisaat kerääntyivät hänen ympärilleen palatsiin nimenantoseremoniaan ja he tekivät monia ennustuksia hänen tulevaisuudestaan. Muuan suuri viisas ennusti, että prinssi Siddharthasta oli tuleva joko maailmankaikkeuden hallitsija tai täydellisesti valaistunut olento. Kuten tiedämme, on varsin tavallista, että vanhemmat haluavat lapsiensa jatkavan sitä, mitä he itse ovat tehneet, joten prinssi Siddharthan isä, kuningas Suddhodana halusi, että hänen pojastaan tulisi maailmankaikkeuden hallitsija. Kuningas teki kaiken voitavansa, että Siddhartha saattoi nauttia elämästä. Hänelle hankittiin valtakunnan parhaat opettajat, jotka opettivat häntä tieteissä ja taiteissa. Tämä kaikki tapahtui palatsissa, jonka ulkopuolelle prinssi ei saanut mennä. Kuningas Suddhodana oli hyvin ystävällinen ihminen, joka koetti pitää hyvää huolta valtakuntansa kaikista alamaisista, huolehtia heidän monista tarpeistaan ja auttaa heitä kaikin tavoin. Kuningas Suddhodana toivoi prinssi Siddharthan jatkavan hänen kuoltuaan kuninkaana, kantavan saamansa vastuun ja täyttävän kuninkaan velvollisuudet.
Kaksikymmentä kahdeksan vuotiaaksi saakka Siddharta teki kaiken täsmälleen isänsä toivomalla tavalla. Sitten eräänä päivänä hän sai isältään luvan poistua palatsista kaupunkiin. Hän näki siellä paljon kärsimystä; sairaita, kuolevia ja vanhenevia ihmisiä. Silloin hän pyysi isältään, kuningas Suddhodanalta, lupaa saada etsiä vastalääkettä kaikelle kärsimykselle, mutta kuningas halusi, että hän menisi naimisiin ja jatkaisi kuningashuonetta. Siddharta noudatti isänsä tahtoa, ja hänelle syntyi poika nimeltään Rahula. Isänsä luvalla kaksikymmentäkahdeksan -vuotiaana hän lähti palatsista ryhtyäkseen etsimään vastausta kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten kärsimyksiin. Ihmiset lähtevät usein etsimään vastausta hengellisiin kysymyksiin silloin, kun he eivät kykene kantamaan vastuuta omasta elämästään tai heillä on vaikeita ongelmia elämässä esimerkiksi aviopuolison tai lasten kanssa, mutta Siddharthalla oli kaikki niin hyvin kuin vain mahdollista. Hänen perheensä oli täydellisen onnellinen, ja hänen vaimonsa Yadsodhara rakasti häntä ja teki kaikkensa hänen hyväkseen, mutta Siddharthan mieltä painoi koko ajan kysymys, kuinka ratkaista kärsimyksen ongelma kaikkien elävien olentojen, erityisesti ihmisten hyväksi. Lopulta saatuaan luvan isältään
Siddhartha lähti palatsista neljännen kuun 15 päivänä ja aloitti tutkimusmatkansa. Hän tutki ja opiskeli aikansa suurimpien mestareiden johdolla. Hän sai vastaukset kysymyksiinsä hyvin nopeasti, mutta hän ei ollut täysin tyytyväinen kaikkeen löytämäänsä, joten seuraavat kuusi vuotta hän syventyi erittäin ankariin askeettisiin harjoituksiin seuraten aikansa askeettien esimerkkiä. Näiden kuuden vuoden jälkeenhän heräsi huomaamaan, että pelkkä ruumiin kiduttaminen ja elämänvoiman tuhoaminen ei ollut se tie, joka johtaa päämäärään. Päättäväisenä ja päämäärätietoisesti oppimiaan tekniikoita harjoittaen hän lopulta löysi vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä kuukalenterin neljännen kuun täyden kuun päivänä. Illan koittaessa hänen onnistui kukistaa kaikki esteensä ja aamun sarastaessa hän saavutti täydellisen valaistumisen ja tiedostamisen tilan. Sen jälkeen häntäpuhuteltiin Heränneenä, Buddha Sakyamunina. Sakya merkitsee hänen sukunsa nimeä, hän kuului Sakya-klaaniin ja muni merkitsee häntä, joka on onnistunut. Neljäkymmentäyhdeksän päivää hän oli vaiti. Tämän jälkeen hänen viisi ihmisoppilastaan ja monet muut olennot, jopa taivaalliset devatkin, pyysivät häntä opettajakseen. Hän opetti 35-vuotiaasta 80-vuotiaaksi saakka.
Buddhan ensimmäinen opetus oli opetus neljästä jalosta totuudesta. Neljä jaloa totuutta ovat: 1) kärsimyksen totuus, 2) totuus kärsimyksen syistä, 3) totuus polusta ja 4) totuus lakkaamisesta eli vapautumisesta kärsimyksen syistä.Olennaisinta neljässä totuudessa on se, että kärsimys on jotain sellaista, joka meidän täytyy ymmärtää. Kärsimyksen luonnon ymmärtäminen ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi. Meidän täytyy oppia ymmärtämään, mikä on kärsimyksen syy, mutta kärsimyksen syyn ymmärtäminen ei myöskään riitä, vaan meidän täytyy löytää tie ulos siitä. Tienkään löytäminen ei ole vielä tarpeeksi, vaan meidän on saavutettava täydellisen vapauden tila. Meidän on vapauduttava kärsimyksen syystä.
On totta, että Buddhan opetukset ovat laajoja ja syviä, mutta hän on tiivistänyt ne yhteen nelisäkeeseen: Vältä kaikkea pahaa. Tee kaikkea hyvää. Tyynnytä, kouluta mielesi. Tämä on polku.Tämä tarkoittaa sitä, että on vältettävä kaikkea taitamatonta ja erityisesti väkivaltaista toimintaa. Ihmisen tulisi tehdä taitavia tekoja. Onnellisuus on seurausta taitavista, positiivisista teoista. Kärsimys seuraa taitamattomista, negatiivisista teoista. Tämä viittaa syyn ja seurauksen lakiin ja kahdentoista yhtäaikaisesti nousevan keskinäisen riippuvuussuhteen ketjuun. Kohtaamme hyvin monenlaista kärsimystä elämässämme, kärsimme syntyessämme, sairastaessamme, vanhetessamme ja kuollessamme. Kärsimys ei tule aiheetta eikä se synny tyhjästä, vaan kaikella kärsimyksellä on syynsä. Meillä on mahdollisuus välttää kärsimystä ja kokea onnea taitavia, positiivisia tekoja tekemällä.
Tämänhetkinen elämämme on menneiden tekojemme tulosta. Tulevat elämämme ovat riippuvaisia tässä elämässä tekemistämme teoista. Suuri mestari Padmasambhava toteaa: "Jos haluat tietää, minkälainen olit entisessä elämässäsi, katso tämän elämäsi peiliin, ja jos haluat tietää minkälainen tuleva elämäsi on, katso tämän elämäsi tekojen peiliin." Padmasambhava viittaa kaikkien asioiden keskinäiseen riippuvuus suhteeseen. Onnellisuutemme on riippuvaista taitavista, positiivisista teoista ja kärsimyksemme on riippuvaista taitamattomista, negatiivisista teoista.
Buddha sanoo: Kouluttakaa mielenne, tyynnyttäkää mielenne. Nämä Buddhan sanat merkitsevät sitä, että vapaus voidaan saavuttaa tietyin keinoin. Meillä on ruumis, puhe ja mieli. Mieli on hyvin tärkeä ja oma asenteemme on hyvin tärkeä. Mielen kehittämisessä on ehdottoman tärkeää kehittää hyvää sydäntä. Kehittäessämme hyvää sydäntä on äärimmäisen tärkeää kehittää neljää rajatonta, mittaamatonta ajatusta, jotka ovat 1) rakkaus, 2) myötätunto, 3) ilo ja 4) tasapuolisuus. Rajaton merkitsee sitä, että kehitämme ja luomme rajatonta rakkautta kaikkia eläviä
olentoja kohtaan saavuttaaksemme rajattoman päämäärän, joka on täydellinen vapautuminen.
Rakkaus, myötätunto, ilo ja tasapuolisuus saavat tässä yhteydessä tavallista laajemman merkityksen. Rakkaus merkitsee toivetta antaa onni ja onnen syy kaikille, aivan jokaiselle. Tällainen todella sydämen pohjasta lähtevä, perin juurin rehellinen asenne on sitä, jota tässä kutsumme rakkaudeksi.Myötätunto ei tässä tarkoita vain sääliä jotakuta tai joitakuita kohtaan, vaan myötätunto merkitsee halua poistaa kärsimys ja kärsimyksen syy kaikilta eläviltä olennoilta, joihin myös me itse kuulumme.Ilo tarkoittaa sitä, että me iloitsemme ja riemuitsemme toisten onnesta, sen sijaan että olisimme siitä kateellisia ja katkeria. Tasapuolisuus tarkoittaa halua kehittää rakkaus, myötätunto ja ilo koskemaan yhtä lailla jokaista elävää olentoa, siis aivan tasapuolisesti kaikkia. Näistä neljästä ajatuksesta tasapuolisuus on erittäin tärkeä keino vapauden saavuttamisessa. Jos emme pysty kehittämään itsessämme tasapuolisuutta, niin rakkautemme, myötätuntomme ja ilomme tulee olemaan puolueellista ja osittaista. Siksi meidän täytyy kehittää tasapuolisuutta, koska ei ole olemassa yhtäkään elävää olentoa, joka ei tavalla tai toisella olisi meihin sidoksissa.
Tietämättömyytemme ja monien esteittemme takia emme kykene näkemään syntymämme ja kuolemamme tuolle puolen, mutta se ei suinkaan merkitse sitä, että elämämme olisi alkanut tyhjästä ja päättyisi tyhjään kuollessamme. Viidennelle tasolle polulla edenneet näkevät useita satoja elämiä eteenpäin ja taaksepäin, eivät vain omiaan, vaan useiden satojen olentojen. Meidän on mahdollista nähdä keitä, kuinka ja miten olimme, ja onnistuttuamme poistamaan karkeat esteet näemme selkeästi ja ilman vääristymiä. Askel askeleelta tasolta toiselle polulla edettäessä pystyy näkemään tuhannet elämät, ja kymmenennellä tasolla aukeaa kaikki tietävyys ja kaikki tietoisuus, jolloin kykenee näkemään kaiken ilman esteitä.
Hyvän sydämen kehittäminen neljän mittaamattoman ajatuksen pohjalta on välttämätöntä, koska se auttaa meitä voittamaan ristiriitoja. Ristiriidoilla tarkoitamme sekaannuksen, hämmennyksen ja tietämättömyyden tilaa, josta puoleensavetävyys ja luotaantyöntävyys saavat alkunsa ja joista puolestaan kateus ja ylpeys syntyvät. Neljän mittaamattoman ajatuksen kehittäminen toimii vastalääkkeenä kaikille henkisille ristiriidoille. Kehittämällä edelleen rakkautta, myötätuntoa, iloa ja tasapuolisuutta alamme ymmärtää, kuinka kykenemme hallitsemaan ristiriitaisten tunteiden syntymistä.
Mitä tasapuolisuuteen tulee, toiset ihmiset ovat meille hyvin läheisiä ja toiset etäisiä tai jopa vihamiehiämme, mutta se ei merkitse sitä, että he olisivat sitä ikuisesti. Läheiset ystävät saattavat muuttua etäisiksi ja vihollinen ei välttämättä ole vihollinen ikuisesti, koska olosuhteet ja tilanteet muuttuvat.
Mielen kehittäminen ja kouluttaminen tarkoittaa sitä, että meidän tulisi katsoa sisäänpäin, mielen tilaan, sen sijaan että katsomme ulospäin, koska juuri sisältäpäin sotkeudumme kaikenlaisiin ristiriitaisiin tunteisiin ja tilanteisiin. Kehittämällä mieltämme voimme oppia voittamaan kaikki ne ristiriitatilanteet, jotka ovat ulkopuoltamme. Vaikka puhumme neljästä mittaamattomasta ajatuksesta, niiden täydellinen ydin on hyvä sydän. Hyvä sydän on se, jota hänen pyhyytensä Dalai-Lama tarkoittaa puhuessaan yleismaailmallisesta uskonnosta.
Harjoittaessamme mieltämme kehittääksemme hyvää sydäntä on suureksi avuksi harjoittaa anteliaisuutta, jalomielisyyttä ja itsekuria, ja myös suvaitsevuutta, ahkeruutta, pitkämielisyyttä ja viisautta. Puhuessamme anteliaisuudesta emme tarkoita vain materiaalista lahjaa, vaan anteliaisuus tarkoittaa valmiutta aina hyödyttää toisia, olemaan heille avoin ja heille avuksi, siis hyvää sydäntä. Kyetäksemme tähän on meidän hillittävä monenlaisia taipumuksiamme hyvän itsekurin avulla, ja jotta onnistuisimme tarvitsemme kärsivällisyyttä ja
suvaitsevuutta ja siinä onnistuaksemme myös suurta ahkeruutta, iloista ahkerointia. Tässä onnistuaksemme meidän täytyy kehittää tietoisuuttamme, koska meidän tulee olla tietoisia siitä, mitä meissä tapahtuu. Pystyäksemme tähän meidän tulee kehittää sisäistä näkemystä, joka perustuu viisauteen.
Buddhalaisuuden pohjalta Tiibetiin syntyi useita eri traditiota, joista kehittyi kahdeksan pääkoulukuntaa. Kaikissa näissä tiibetin buddhalaisissa traditioissa opiskellaan Buddhan oppia. Vaikka ne perustuvat omiin kokemuksiin ja antavat opetuksille hieman erilaisia tulkintoja, niin Tiibetissä ei ole yhtään buddhalaista traditiota, joka ei perustuisi Buddhan opetuksiin. Buddhalaisuus ja ensimmäiset buddhalaiset kirjoitukset saapuivat Tiibetiin kuudennella vuosisadalla. Seitsemännellä vuosisadalla Songtsen Gamponollessa kuninkaana buddhalaisia tekstejä alettiin kääntää tiibetiksi. Kahdeksannella vuosisadalla suuri arvostettu kuningas nimeltä Trisong Detsenkutsui Intiasta kuuluisia intialaisia oppineita Tiibetiin ja hänen aikanaan kaikki Buddhan opetukset käännettiin tiibetin kielelle. Ensimmäinen Intiasta kutsutuista oli Santaraksita ja hänen kehotuksestaan kuningas kutsui Tiibetiin toisen suuren mestarin Padmasambhavan. Hänen neuvostaan kuningas kutsui monia suuria mestareita sekä Intiasta että sen lähialueilta. Lähes sata mestaria saapui Tiibetiin, sadat nuoret älymystön jäsenet saivat heiltä koulutusta ja tekstejä alettiin kääntää tiibetiksi monista kielistä, pääasiassa kuitenkin sanskritista. Näiltä sadalta intialaiselta mestarilta ja monelta sadalta tiibetiläiseltä kääntäjältä meni kaksitoista vuotta 112:n olennaisimman Buddhan tekstin ja niihin liittyvien yli 250:n kommentaarin kääntämiseen.Seuraavina vuosisatoina monet suuret mestarit toimittivat näitä käännöksiä uudelleen.
Buddhalaisuus juurtui Tiibetiin suuren mestarin Padmasambhavan aikana. Buddhaitse ennusti, että hänen opetuksensa kulkevat keskustasta pohjoiseen ja sitten länteen. Tämän ennustuksen mukaisesti Buddhan opetukset kulkivat keskeisestä valtakunnasta pohjoiseen, Tiibetiin, jossa niitä käännettiin, opetettiin ja harjoitettiin vuosisatoja. Buddhan ennustus buddhalaisuuden kulkemisesta pohjoisesta länteen tarkoittaa monien tiibetiläisten mestareiden mielestä buddhalaisuuden leviämistä länteen 1970-luvulta lähtien.
Seuraava säe on perua kahdeksannella vuosisadalla eläneeltä suurelta mestari Shantidevalta. Niin kauan kuin avaruus pysyy, niin kauan kuin elävät olennot ovat, suotakoon että minäkin niin kauan olisin ja poistaisin heidän kaikki kärsimyksensä.
Tällainen rohkeus antaa todellista voimaa ja tuo todellisen rauhan. Koko maailmankaikkeudessa vallitsevan rauhan myötä myös teillä olisi rauha, mutta jos keskitytte vain omaan rauhaanne, se ei mitenkään toteudu maailmankaikkeudessa. Kaikkien ansioiden omistaminen kaikkien elävien olentojen hyväksi tuo suunnattoman rauhan myös teille. Mieltämme kouluttamalla ja kehittämällä pystymme voittamaan kaikki ristiriidat, jotka aiheuttavat kärsimystä ja jotka ovat kärsimyksen syitä. Tällä polulla kykenemme lopulta aikaansaamaan ja saavuttamaan kärsimyksen lakkaamisen ja kärsimyksen syyn lakkaamisen.
Tekstin on ääninauhalta puhtaaksi kirjoittanut Pirkko Liikanen
Tekstin edelleen editointi: Ilkka Pellikka ja Anne Rouvinen
Hyvä sydän - Pema Wangyal
Rinpoche
Hyvä sydän-Pema Wangyal Rinpoche (02.01.2001)
Toivotan kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta ja kiitän teitä siitä, että olette tulleet tänään tänne. Elämänne on varmasti kovin kiireistä ja teillä on hyvin paljon kaikenlaista tehtävää. Siksi arvostan suuresti sitä, että teillä oli aikaa tulla tänne, koska olisitte varmasti voineet päättää tehdä jotakin muuta tänä iltana. Minulle on suotu suuri kunnia, koska päätitte tulla tänne. Aluksi haluaisin jakaa muutaman sanan kanssanne ja sen jälkeen, jos mahdollisesti haluatte keskustella jostakin asiasta, kuulisin hyvin mielelläni, mitä sanottavaa teillä on.
Opettajiltani kuulemani perusteella olen ymmärtänyt, että on erittäin tärkeää tarkistaa oma asennoitumisensa kaikkeen, mitä hyvänsä teemmekin, ja että yrittäisimme tehdä kaiken oikealla pyrkimyksellä, oikealla aikomuksella. Nähdessämme savua ja seuratessamme alati suurenevaa savuvanaa, havaitsemme varmasti, että savun alkulähteenä on tuli. Samoin on varmaa, että pystymme nauttimaan altruistisen motivaation ja hyvän sydämen tuottamasta onnellisuuden hedelmästä.
Buddhan opetuksessa sanotaan (opetukset ovat olleet sanskriitiksi ja käännetty tiibetiksi), että "Kaikki riippuu mitä suurimmassa määrin asennoitumisestamme, sydämestämme ja aikomuksestamme". Tulos riippuu hyvin paljon siitä, millaisella sydämellä lähdemme tekemään jotakin, ei niinkään paljon tekemiseen käyttämästämme ajasta. Toisinaan voimme käyttää hyvinkin paljon aikaa, mutta jos motivaatiomme, aikomuksemme ei ole oikea, emme saa kovinkaan paljon aikaan.
Eli jos katsoisimme mielentilaamme, pääsisimme lähemmäksi todellista itseämme. Jos pystymme kehittämään hyvää sydäntä, hyvää pyrkimystä sekä itsemme että kaikkien elävien olentojen hyväksi, niin on täysin varmaa, että jonakin päivänä tulemme nauttimaan sen kantaman hedelmän.
Mitä hyvänsä teemme ruumiillamme, siellä pitäisi myös mielemme olla, eli meidän tulisi aina olla tietoisia siitä mitä teemme. Vaikka käyttäisimme vain hyvin vähän aikaa toimintaan sekä itsemme että kaikkien muiden olentojen hyväksi, niin meidän on aina hyvä tarkistaa motivaatiomme eli että todella toimimme kaikkien elävien olentojen hyväksi. Tällainen oikea motivaatio on suureksi hyödyksi kaikkien elävien olentojen hyvinvoinnin lisäksi myös omalle hyvinvoinnillemme.
Tietysti meillä kaikilla on erilaisia velvollisuuksia ja meidän täytyy ehtiä tehdä kaikkea mahdollista, mikä pitää meidät yleensä hyvin kiireisinä, mutta vaikka kuinka pidämme itsemme kiireisinä ja jatkuvassa liikkeessä, olisi erittäin hyvä tarkistaa, mikä on olennaisin ja tärkein asia elämässämme. Tarkkaillessamme itseämme huomaamme etsiskelevämme kaiken aikaa jotakin. Tämän havaittuamme on tärkeää tutkiskella, mitä oikeastaan etsimme. Katsoessamme korkean rakennuksen katolta alas kadulle näemme paljon sinne tänne ajavia autoja ja sinne tänne kuljeskelevia ihmisiä. Kesällä metsässä näemme maassa runsaasti hyönteisiä, muurahaisia ja muita ötököitä, jotka kiireisinä juoksentelevat sinne tänne. Kaikella tällä kiireellä täytyy olla jokin syy. Kaikki he pyrkivät varmasti saavuttamaan jotakin. Melkein poikkeuksetta suurimman osan ajasta he pyrkivät saavuttamaan jonkinlaisen päämäärän, joka toisi onnea ja rauhan
Voisimme tutkiskella, mikä on kaikkein olennaisin ja tärkein asia elämässämme? Vastaus olisi todennäköisesti onnellisuus, mutta mitä onnellisuus on? Tarkastellessamme itseämme toteamme, että meillä on ruumis ja mieli. Voimme yrittää tutkia, mitä oikein tarkoitamme ruumiilla ja mielellä? Löydämme todennäköisesti useita hyvin erilaisia tulkintoja siitä, mitä mieli on. Jos seuraamme useimpien menneisyydessä eläneiden mestareiden näkemystä havaitsemme, että heillä on monta eri tason tulkintaa mielen olemuksesta.
Jokin saa meidät yleensä kiirehtimään yötä päivää. Katsoessamme sisäänpäin huomaamme, että sisällä ruumiissamme on jotakin, mihin samaistumme eli jotakin, mitä voimme kutsua tietoisuudeksi tai mieleksi. Katsoessamme itseemme on vaikea erottaa, mikä loppujen lopuksi on ruumista ja mikä mieltä, mutta jos tutkiskelemme tarkkaan näemme, että ruumiilla ja mielellä on tietty ero.
Tämä ruumis on yksinkertaisesti vain apuväline. Voisi sanoa että ruumis on jonkinlainen hotelli, jota matkustavainen käyttää silloin kun hän tarvitsee esim.suojaa. Tietoisuus käyttää tätä ruumista suojanaan ja apuvälineenään. Kuten hyvin tiedämme ruumis tarvitsee lepoa ja sen täytyy saada nukkua, mutta mitä tapahtuu sillä välin tietoisuudelle? Olemme kaikki monta kertaa huomanneet, että tietoisuudessa on jatkuvaa liikettä usein 24 tuntia vuorokaudessa. Jopa yöllä silloin kun ruumiimme lepää, näemme unta sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä unia kuten painajaisia, ja mielemme, tietoisuutemme on silloin hyvin puuhakas. Tietoisuutemme on ikään kuin eräänlainen tietoisuuden virta, ja voimme yrittää tutkia sitä. Saatamme tuntea tai ajatella, että siinä on jotakin, mihin voimme samaistua, mutta tietoisuus ei ole mikään konkreettinen, käsinkosketeltava ja kiinteä asia.
Voimme esimerkiksi katsella virtaavaa vettä, kuten jokea tai vesiputousta. Voin kysyä teiltä: "Kävittekö vesiputouksella?" ja vastattuanne myöntävästi kysyn:"Näittekö vesiputouksen menneisyydessänne?", johon vastaatte: "Kyllä näimme"Meillä on sellainen käsitys, että sama vesiputous, joka oli viimeksi siellä, on siellä edelleen. Jos jatkan: "Näittekö todellakin sen saman vesiputouksen kuin viime kerralla käydessänne?" voitte sanoa: "Kyllä, otimme siitä jopa muutamia valokuvia ja voimme näyttää ne Sinulle todisteena." Kuitenkin valokuvassa näkyvä vesi, jota esitätte todistuskappaleena, oli siinä sekunnin murto-osan ajan juuri silloin, kun kameran sulkija napsahti auki ja kiinni. Jos sama vesi olisi siinä edelleen, se ei todellakaan olisi mikään vesiputous. Vesi, jonka näimme vesiputouksessa viimekesänä lomamatkallamme, on virrannut ohitse sekunnin murto-osassa ja sen tilalle on tullut uutta vettä uudelleen ja yhä uudelleen.
Samalla tavalla tietoisuusvirtamme muuttuu jatkuvasti, jopa sekunnin murto-osassa. Entisen ajatuksen korvaa uusi ajatusketju, jonka vuorostaan korvaavatuudet ajatusketjut. Voimme kuvitella tuntevamme, että siinä on jotain pysyvää ja kestävää, mutta se ei pidä paikkaansa. Meillä on tapana uskoa asioiden pysyvyyteen, konkreettisuuteen ja muuttumattomuuteen, mutta kaikki muuttuu joka hetki. Muutoksia ei tapahdu ainoastaan henkisellä vaan myös fyysisellä tasolla.
Olette kaikki varmasti samaa mieltä siitä, että muutoksia tapahtuu myös fyysisellä tasolla. Jos olette säilyttäneet kengät, joita käytitte parivuotiaina, ja jos yritätte pistää ne jalkaanne, on se mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa. Muutoksia on tapahtunut ajan myötä, sillä jos mikään ei olisi muuttunut, niin nämä samat kengät mahtuisivat hienosti jalkaamme kuten myös vanhat potkuhousumme.
On aivan selvää, että muutoksia on tapahtunut viimeisen 20, 30, 40, 50, 60 vuodenaikana. Muutoksia tapahtuu joka vuosi, joka kuukausi, joka päivä, joka minuutti, joka sekunti ja joka sekunnin murto-osa. Vaikka minulla on oma identiteettini ja voin samaistua tiettyihin asioihin kuten nimeeni, kasvoihini ja vastaaviin
identiteettiini kuuluviin asioihin, on kuitenkin aivan varmaa, että muutoksia on tapahtunut joka sekunti.
Tällä tavalla kaikki on toisistaan riippuvaista, menneisyys muovaa nykyisyyden ja nykyisyys tulevaisuuden. Meillä on taipumus mieltää asiat vakaina, konkreettisina ja pysyvinä, ja toisinaan siitä aiheutuu meille vaikeuksia. Jos katsomme tarkasti näemme, kuinka kaikki on toisistaan riippuvaista ja kuinka kaikki muuttuu. Tämän havaittuamme tiedämme enemmän ja siten meidän on paljon helpompi toimia eri tilanteissa. Nykyinen tilanteemme on tulosta menneestä toiminnastamme. Tulevat aistimukset tai kaikki tuleva on riippuvaista tämän hetken teoistamme. Jos haluamme olla onnellisia, on tärkeää, että teemme sekä henkisiä että fyysisiäpositiivisia tekoja.
Kuten hyvin tiedämme, jos istutamme omenapuun siemenen, emme voi odottaa sen antavan appelsiinisatoa. Samalla tavalla jos haluamme olla onnellisia, meidän täytyy istuttaa onnellisuuden siemen, jonka perusta on hyvä sydän, positiiviset teot ja hyvää tarkoittavat aikomukset.
Jos haluamme vapautua kärsimyksestä ja kärsimyksen syystä, meillä on täydellinen vapaus tehdä niin korjaamalla kärsimystä ja ristiriitoja aiheuttavat negatiiviset tekomme. Emme pysty muuttamaan itseämme yhdessä hetkessä. Meillä on tapamme ja tottumuksemme, jotka kuuluvat elämäämme. Olemme tulleet täysin riippuvaisiksi niistä ja siitä, mitä olemme tehneet ja mitä olemme tekemässä. Se ei kuitenkaan ole sellaista, mitä emme pystyisi muuttamaan tai korjaamaan.
Meillä on kaikki mahdollisuudet ja myös täysi oikeus kehittyä ja edistyä. Tämä mahdollisuus on meissä jokaisessa, riippumatta siitä, olemmeko lapsia vai aikuisia, ketä tahansa olemme tai mistä olemme kotoisin. Jokaisella olennolla, sekä ihmis-että muilla olennoilla, jokaisella elävällä olennolla on tämä uskomaton mahdollisuus ja oikeus olla onnellinen ja vapaa.
On hyvin monia tapoja päästä tähän päämäärään. Tärkeintä ja olennaisinta on harjoittaa neljää asiaa, jotka ovat rakkaus, ilo, myötätunto ja tasapuolisuus.
Puhuessamme rakkaudesta emme tarkoita mitään rajoittunutta rakkautta, vaan rajatonta rakkautta Tämä rakkaus merkitsee sitä, että haluamme tuottaa onnea ja onnellisuutta kaikille eläville olennoille itsemme mukaan lukien. Onnellisuus ja onnellisuuden aihe ei ole löydettävissä jostakin itsemme ulkopuolelta, vaan se on sisällämme. Onnellisuuden perusta on hyvä sydän. Se että aidosti sydämemme pohjasta toivomme ja haluamme tuottaa hyvää jokaiselle, kaikille eläville olen noille, koko ihmiskunnalle, ystävillemme ja sukulaisillemme itsemme mukaan lukien. Tätä merkitsee rakkaus.
Myötätunnolla tarkoitamme sydämemme pohjasta lähtevää toivetta poistaa kärsimys ja kärsimyksen syy kaikilta eläviltä olennoilta itsemme mukaan luettuna. Puhuessamme myötätunnosta emme tarkoita säälin tunnetta, joka ei ole varsinaista myötätuntoa.
Puhuessamme ilosta tarkoitamme sitä, että koemme iloa nähdessämme toisten onnen. Pystymme iloitsemaan toisten kaikenlaisesta onnesta. Tämä on suunnaton aarre, jonka voimme kaikki löytää. Kateuden ja mustasukkaisuuden tuntemukset muiden ihmisten onnen ja hyvinvoinnin vuoksi tuottavat vain kärsimystä, mikä voi turmella meidät ja myös muut ja tuhota onnemme ja terveytemme.
Kyky kehittää aitoa, sydämellistä ja syvää rakkautta, myötätuntoa ja iloa täydellisen tasapuolisesti kaikkea elävää kohtaan on kalleimpia aarteita, mitä voimme sisältä itsestämme löytää. Jos tämä tuntuu kovin sekavalta, tiivistäen voidaan sanoa, että pohjimmiltaan kyseessä on vain puhdas hyvä sydän, puhdas aikomus. Tämän kaiken
yhtäkkinen soveltaminen käytäntöön saattaa tuntua aika vaikealta. Toteuttamisessa meitä auttaa hyvin paljon mielen harjoittaminen.
Mielen harjoittamisessa on erittäin hyödyllistä ensin katsoa sisälle itseemme omaan mielentilaamme, ja yrittää löytää itsestämme rauha ja mielentyyneys edes lyhyeksi hetkeksi. Jos kykenemme rauhoittamaan mielemme edes lyhyeksi aikaa esim.muutaman sekunnin tai minuutin ajaksi, niin sillä on suunnaton myönteinen vaikutus sekä omaamme että muiden onnellisuuteen. Kun mielemme on kiihtynyt ja ristiriitojen repimä, niin myös ruumiimme on kiihtyneessä ristiriitatilassa, ja se suistaa koko terveytemme epätasapainoon. Terveytemme epätasapaino vaikuttaa negatiivisesti perhe-ja työelämäämme. Katsoessamme sisäänpäin ja löytäessämme mielenrauhan ja tyyneyden edes lyhyeksi ajaksi myötävaikuttaa suuresti omaan ja muiden onnellisuuteen. Mielenrauhan ja tyyneyden kehittämisellä on suuri vaikutus koko maailmankaikkeuden rauhaan ja onnellisuuteen.
Kyetäksemme tähän olisi tärkeää tuntea olonsa mahdollisimman mukavaksi vaikkapa tuolilla istuen tai missä vain, kunhan vain pystymme rentoutumaan muutamaksi sekunniksi ja olemme aivan rentoina. Sitten tarkkailemme, mikä on mielentilamme. Voimme myös käyttää tukena hengitystämme tullaksemme tietoisiksi mielen tilastamme. Voimme tarkkailla hengitystämme laskemalla esim.seitsemän hengenvetoa, ja jos se tuntuu liian pitkältä laskemme viisi, ja jos sekin tuntuu vaikealta, voimme laskea vain kolme hengenvetoa. Hengitämme vain sisään ja ulos ja samalla tarkkailemme hengitystämme. Käytämme hengitystä jatkuvasti joka päivä eikä se ole meille millään lailla vierasta. Siinä ei ole mitään, mitä meidän täytyisi kuvitella tai visualisoida. Olemme yksinkertaisesti vain tietoisia hengityksestämme lyhyen aikaa, ja se on hyvin suureksi avuksi. Kun kykenemme tekemään näin vain lyhyenkin aikaa ja mielemme tyyntyy, niin silloin meidän tulisi yrittää kehittää rakkautta, myötätuntoa ja iloa tasapuolisesti kaikkia kohtaan.
Tietyt ihmiset ovat teille varmasti hyvin rakkaita ja välitätte heistä hyvin paljon. Käyttäkää rakastamaanne henkilöä eräänlaisena tukena mielen harjoittamisessanne. Käyttäkää hengitystänne välineenä, jonka avulla rakkautenne kulkee kohti rakastamaanne henkilöä. Suunnatkaa rakkauttanne niin paljon kuin vain mahdollista kohti teille rakasta henkilöä tuottaaksenne hänelle onnea. Ehkä jotkut teille rakkaista ja tärkeistä ihmisistä ovat sairaita ja heillä on vaikeuksia ja huolia.Käyttäkää silloin hengitystänne apuvälineenä siten, että uloshengityksenne myötä annatte rakkautenne ja myötätuntonne kulkea heihin ja näin auttaa heitä antamalla heille tukea ja voimaa voittaa kaikki psyykkiset ja fyysiset kärsimykset. Tunnette varmaankin henkilöitä joiden puolesta voitte olla iloisia, koska heillä menee hyvin ja he ovat terveitä. Käyttäkää hengitystänne välineenä ja antakaa sen myötä oman ilon ja riemun siitä, että heillä menee hyvin ja että he voivat hyvin, kulkea heidän luokseen ja lisätä heidän onneaan. Vähitellen voitte yrittää antaa tämän kohdistua myös muihin olentoihin.
Vähitellen askel askeleelta voimme yrittää kohdistaa tämän harjoituksen täysin tasapuolisesti kaikkiin eläviin olentoihin.Voitte tehdä niin, että sisäänhengityksellänne otatte sisään kaikkien näiden henkilöiden kärsimyksen ja tuskan ja annatte rakkautenne, ja myötätuntonne muuttaa sen onneksi, ja uloshengityksenne kautta se palaa heille ja he saavuttavat onnen. Vähitellen voitte myös ajatella sairaita ihmisiä: teille läheisiä sairaita henkilöitä, jotka ovat kenties sairaalassa. Voitte viedä harjoitusta hitaasti eteenpäin niin, että se ei ulotu ainoastaan tuntemiinne ihmisiin, vaan aivan kaikkiin sairaisiin. Yrittäkää jatkaa harjoitusta niin, että se vähitellen koskettaa kaikkia ihmisiä, joilla on vaikeuksia, ja myös ihmisiä, jotka tekevät kuolemaa. Edelleen yrittäkää ulottaa se koskemaan ihmisten lisäksi eläimiä ja kaikkia eläviä olentoja
Hyvällä sydämellä, rakkaudella ja myötätunnolla on uskomattoman valtava voima muuttaa muiden olentojen kärsimystä ja teidän kärsimyksenne syytä. Voitte epäillä,että hengittäessänne sisään muiden ihmisten vaikeuksia ja sairauksia sairastutte itsej a joudutte suuriin vaikeuksiin. Rakkaudella ja myötätunnolla on kuitenkin ihmeellinen, uskomaton voima muuttaa sairaudet täysin hetkessä, eikä teillä ole mitään syytä olla huolissanne. Jos kykenette tekemään tätä harjoitusta vain muutamankin minuutin ajan, niin sen jälkeen on hyvin tärkeää jättää mieli täsmälleen siihen missä se on eli olla juuri tässä ja juuri nyt, eikä seurata yhtään ajatusketjua. Vain yksinkertaisesti olla tietoinen.
Suuri mestari Padmasambhava sanoo, että jos emme sekoita vettä, se kirkastuu. Jos mielen jättää sen luonnolliseen olotilaan, siitä tulee luonnostaan vapaa ja rauhallinen. Jos yrität antaa mielen vain olla kaikessa rauhassa tässä ja nyt, niin koska olet tietoinen mielestäsi, alat tulla myös tietoisemmaksi mielentilasi erilaisista liikkeistä, ajatuksista. Aivan samoin kuin tarkkaillessasi vettä näet veden liikkeet ja aallot sen pinnalla. Aallot ilmaantuvat vedestä ja vaipuvat siihen takaisin. Ajatukset ja mielen liikkeet ilmaantuvat mielen luonnollisesta tilasta ja liukenevat siihen takaisin. Ei ole mitään syytä taistella ja kamppailla aaltoja vastaan. Meidän on opittava taito uida aaltojen mukana. Samaten meidän on oltava kärsivällisiä ja opittava antamaan ajatuksen ilmentyä ja haihtua itsestään. Meidän ei tarvitse yrittää vaikuttaa siihen millään tavoin eikä mitenkään yrittää muuttaa sitä.
Suuri mestari Padmasambhava sanoo, että jos annamme ajatusten vain ilmentyä ja sitten haihtua, tulemme niin taitaviksi, että kykenemme antamaan niiden itse ilmaantua ja itse vapautua samaan aikaan. Vähitellen tulette löytämään mielenne todellisen luonteen. Alussa teillä voi olla vaikeuksia löytää tila, tauko, mikä on kahden ajatuksen välissä, mutta ajan myötä tulette yhä tietoisemmaksi vapauden tilasta, joka on kahden ajatuksen välissä. Jos ja kun tulette yhä selvemmin tietoisiksi siitä, että haipuneen ajatuksen ja sen ajatuksen välillä, joka ei ole vielä ilmaantunut, on tauko, siis luonnollinen vapauden tila, jota kykenemme pitkittämään, niin tämä tila ilmaantuu yhä useammin, ja se on itsessään oleva vapauden tila, joka on todellinen viisausmieli.
Kun mielemme on hämmentyneessä tilassa, on hyvin vaikeaa löytää mielenrauhaa, tyyneyttä tai vapautta. Jos kykenisimme tulemaan edes hiukan tietoisiksi tästäluonnollisesta vapauden tilasta, hyödyttäisi se meitä erittäin suuresti sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa. Monet fyysiset ja muut ongelmat syntyvät pelkästään siitä, että olemme menettäneet kosketuksen luonnolliseen mielentilaamme. Mitä tapahtuu päivän aikana voi myös vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu yöllä nukkuessamme. Jos päivällä tulemme tietoisemmiksi siitä, mitä mielessämme tapahtuu, olemme myös paremmin selvillä siitä, mitä mielessämme tapahtuu yöllä nukkuessamme. Mitä enemmän pystymme hallitsemaan mieltämme tunnistamalla siinä luonnostaan olevan vapauden ja viisauden tilan, sitä paremmin pystymme hallitsemaan kaikkea.
Kaikki se mikä tapahtuu kuolemamme hetkellä ja kuolemamme jälkeen, riippuu hyvin paljon siitä, minkälaisia olemme nyt. Jos kykenemme vaikkapa edes kuudeksi minuutiksi oivaltamaan ja kokemaan kahden ajatuksen välisen tilan (viisausmielen)luonteen, ei ole mitään pelkoa siitä, että kuolemamme jälkeen vaipuisimme harhoihin. Siksi on hyvin tärkeää yrittää olla tietoinen omasta mielestään. Kuitenkin koko elämämme ajan meidän pitäisi pyrkiä kehittämään hyvää sydäntä niin paljon kuin vain pystymme. Hyvä sydän on kaiken ydin.
Nämä muutamat sanat perustuvat siihen, mitä olen kuullut opettajiltani, ja jos niissä on sellaista, mitä tunnette omaksenne ja mistä tuntuisi olevan apua, olkaa ystävällisiä ja koettakaa panna se käytäntöön. Jos sanani eivät kiinnostaneet eivätkä
miellyttäneet teitä, älkää olko siitä huolissanne. Nämä asiat tulivat mieleeni, koska olen kuullut ne opettajiltani ja yrittänyt panna niitä käytäntöön. Minulle ne ovat tuoneet hyvin paljon onnea, rauhaa ja vapautta. Toivon sitä samaa teillekin. En tietenkään odota teiltä mitään vastalahjaa siitä, että jaan nämä sanat teidän kanssanne.
Kun kuulin opettajiltani, kuinka tärkeää on rakastavan myötätunnon ja rakkauden ajatus, ajattelin että on mahdotonta tuntea, että jokainen on minulle rakas. On kuitenkin totta, että mieltä harjoittamalla on mahdollista kokea tämä tunne, tämä rakkaus jokaista elävää olentoa kohtaan. Kuullessani ensimmäisiä kertoja toiveesta poistaa kaikkien elävien olentojen kärsimys, tuntui se minusta alussa täysin mahdottomalta, mutta mieltä harjoittamalla siitä tulee täysin mahdollista. Aluksi se tuntuu meistä jonkinlaiselta velvollisuudelta, mutta ajan myötä mieltä harjoittaessamme tunnemme suurta iloa ja suurta kunnioitusta. Ajan kanssa kykenemme tuntemaan suunnattoman suurta tasapuolista iloa, tasapuolista rakkautta ja tasapuolista myötätuntoa jokaista elävää olentoa kohtaan. Mestari Shantideva sanoo, että ei ole mitään, mihin emme voisi tottua.
Jos tässä on ollut jotakin teitä kiinostavaa ja jos voisitte kokeilla sen toimivuutta, niin tuntisin suurta iloa ja kunniaa. Itse asiassa monet teistä ovat varmasti paljon tietävämpiä ja kokeneempia kuin minä. On oikeastaan melkoinen vitsi, että istun tässä ja yritän kertoa teille kaikenlaista. Ehkä minun pitäisi olla niin nöyrä, että kuuntelisin mitä sanottavaa teillä on, koska teillä saattaa olla paljon enemmän ja syvempää sanottavaa kuin mitä itselläni on.
Nyt haluan antaa puheenvuoron teille, sillä mielestäni olen kailottanut jo aivan liikaa. Nyt kuuntelen teitä. On hyvä, jos haluaisitte sanoa jotakin tai josta haluaisitte keskustella, mutta jos teillä ei ole mitään sanottavaa, niin sekin on oikein hyvä.
Kysymys: Missä vaiheessa kun harjoittaa mieltään, on tärkeää hankkia itselleen opettaja?
Vastaus: Opettajieni mukaan se on täysin yksilöllistä. Yleensä oppaasta on hyvinpaljon apua, mutta meidän on ehdottomasti varmistuttava siitä, että oppaamme on meitä parempi, sillä muuten ajan säästämisen sijasta menetämme paljon aikaa.Esimerkiksi jos kysyn "Missä suunnassa Tampere on?" voin jopa saada oikean vastauksen kysymykseeni siellä käyneeltä tai siellä asuneelta henkilöltä. Jos sensijaan kysyn samaa henkilöltä, jolla ei ole aavistustakaan kyseisen kaupungin sijainnista, ja jos hän on tarpeeksi rehellinen sanoakseen sen, niin asia on kunnossa. Ikävä kyllä näin ei aina tapahdu. Syystä tai toisesta ihmiset saattavat opastaa, mihin päin mennä, mutta suunta saattaa olla täysin väärä, ja tuhlaan vain paljon aikaa. Matkustaessani Intiassa minun täytyi kysyä tietä vähintään viideltä henkilöltä ja jossain saman vastauksen kolmelta, niin saatoin luottaa siihen, että suunta oli todennäköisesti oikea. Ihmiset siellä ovat hyvin ystävällisiä ja neuvovat mielellään, jos heillä on jonkinlainen käsitys asiasta, mutta sen vuoksi saatamme mennä useita maileja täysin harhaan.
Opettajillani oli tapana sanoa, että jos haluat oppaan tai sinulla on opas, on erittäin tärkeää tutkiskella ja tarkastella häntä. Erityisesti jos kyseessä on meditaation opettaja, on hänestä ehdottomasti varmistuttava ja otettava perusteellisesti selvää.Vaikka se veisi kauan, jopa 12 vuotta, on parempi olla kiirehtimättä. Opettajani olivat hyvin tiukkoja ja toisinaan myös sangen kriittisiä. He sanoivat, että aivan samoin kuin opasta etsivän henkilön tulisi tarkkailla opettajaa 12 vuoden ajan, pitäisi myös opettajan tarkkailla avun etsijää 12 vuoden ajan. Muuten toinen saattaa ajatella, että onpa hienoa, minä olen sen ja sen oppilas-ja toinen taas saattaa ajatella, että onpa hienoa olla sen ja sen opettaja, ja he puhuvat vain toistensa ohi ja harhauttavat toisiaan ja molemmat tuhlaavat vain aikaansa. On todellakin syytä
olla hyvin varovainen ja tarkka tässä asiassa. Jos löydämme opettajan, joka on todella rehellinen ja hyväntahtoinen ja hän voisi pystyä auttamaan meitä, ja hän todella omaa aidon hyvän sydämen, ja vaikka hän kenties ei olisikaan niin äärimmäisen oppinut, niin ainakaan hän ei vahingoita meitä. Opettajillani oli tapana sanoa, että vaikka et kenties löytäisikään sellaista opettajaa, jolla on pitkä lista kaikenlaisia saavutuksia ja oppiarvoja, mutta jos löydät opettajan, joka on todella sydänjuuriaan myöten rehellinen, hyväsydäminen ja ystävällinen, hän ei ainakaan käytä sinua hyväkseen. Opettajani sanoivat, että hyvä opettaja todella pyrkii siihen, että oppilas edistyy ja saavuttaa onnen. Jos opettaja sen sijaan odottaa, että häntä jollain tavoin palveltaisiin, niin silloin on syytä olla varovainen. Jos opas pääasialliseti pyrkii saamaan vain materiaalista hyötyä opetuksestaan, niin pidä hänet yhä etäämpänä eli silloin on parasta ottaa jalat alle ja juosta. Opetuksissa sanotaan, että paras lahja opettajalle on oppilaiden edistyminen. Keskinkertainen lahja on tukea ja palvella häntä. Materiaaliset lahjat ovat vähäarvoisimpia.
Varsin usein palaan erään oman opettajani kertomaan. Opettajani Kyabje Trulshik Rinpoche sanoo, että jos haluamme tarkistaa oman elämämme ja materiaalisen omaisuutemme arvon, on aika helppoa huomata, kumpi niistä on arvokkaampaa. Jos joku haluaisi tappaa teidät, niin sanoisitte varmaankin:"Ota kaikki, aivan kaikki mitä minulla on, mutta älä tapa minua." Kukaan tuskin sanoisi: "Tapa minut, mutta älä vaan vie mitään omaisuudestani." Tämä todistaa sen, että elämämme on paljon kallisarvoisempaa kuin materiaalinen omaisuutemme. Tämä osoittaa myös sen, että materiaalista hyötyä tavoitteleva opas ei ole mikään oikea opettaja, koska hän ei ole edes ymmärtänyt, minkä arvoinen elämä on. Meidän täytyy olla hyvin varovaisia. Jos opettajan löytyminen kestää kaksitoista vuotta, niin entä sitten. Tulevaisuus on paljon pitempi kuin kaksitoista vuotta. Jos se vie puolet elämästämme, niin entä sitten. Tulevat elämämme kestävät paljon pitempään kuin muutama elinikä. Siten vältämme vaaran, että meitä johdettaisiin harhaan ja väärään suuntaan. Elämä on hyvin kallisarvoinen ja hyvin lyhyt. On tärkeää löytää oikea opettaja. Jos emme löydä etsimäämme opettajaa, on parempi, että emme löydä ketään opettajaksemme, emme myöskään väärää opettajaa. Emme kenties edisty, mutta emme ainakaan mene huonompaan suuntaan. Näin opettajillani oli tapana sanoa.
Ehkä tämä on täysin vastakkaista kuin mitä olisitte halunneet kuulla. On kuitenkin erittäin tärkeää löytää opettaja, joka on aito ja rehellinen, koska hän pystyy tarkkailemaan edistymistämme ja auttamaan meitä. Omasta kokemuksestani tiedän, että opettajani säästivät minulta paljon aikaa. Toisinaan minusta tuntui siltä, että kaikki sujuu erinomaisesti, mutta opettajani totesivat, että korjattavaa kyllä löytyy.Eli voimme olla matkalla tiettyyn päämäärään ja uskoa saavuttaneemme sen ja olemme erittäin tyytyväisiä, vaikka itse asiassa olisimme päässeet vasta puoleenväliin. Joten olkaa hyvin varovaisia ja tarkkoja. Jos löydätte opettajan, joka omaa tietoa ja myötätuntoa, on ystävällinen ja lempeä, ja aidosti haluaa auttaa teitä, niin tukeutukaa häneen.
Kiitoksia.
Kysymys: Rinpoche, onko tila kahden ajatuksen välissä tyhjyyttä?
Vastaus: Puhuessamme tyhjyydestä se ei tarkoita sellaista tyhjää kuin tyhjä astia tai tyhjä kuppi. Se mitä yritämme tarkoittaa sanalla tyhjyys, on tiibetiksi stong-pa-nyid, joka on aivan tarkka käännös sanskriitin termistä shunyata. Sanoessamme shunyatai shunyata, niin siinä on suuri ero. Shunya tarkoittaa vain tyhjää ja nollaa. Shunyata merkitsee vapauden , tiedon ja viisauden tilaa, ei mitään sekavuuden ja tietämättömyyden tilaa, vaan vapautta kaikesta sekavuudesta ja kaikesta harhasta.Tällaisen tietoisen kokemuksen omaaminen tarkoittaa tyhjyyttä. Tullessamme tietoisiksi ajatusketjuista, ajatuskuluistamme, ja kun ajatus, joka ehkä käsittelee jotain mennyttä asiaa, haipuu, ja ajatus, joka koskisi jotain tulevaa asiaa tai jotain
muuta, ei ole vielä ilmaantunut, näiden kahden ajatuksen välissä on tila, vapaudentila, heräämisen tila, valveutumisen tila, tiedostamisen tila, viisauden tila. Se että on tietoinen, sitä tilaa voi kutsua viisaudeksi tai shunyataksi, tyhjyydeksi, mutta jos siinä ei ole luontaista viisautta, on vaikea sanoa, että kyseessä on shunyata.
Toisinaan meditointimme on pelkästään ajatusten seuraamista. Ruumis parkamme vain istuu ja istuu ja seuraamme ajatuksia menneisyydestä tai tulevaisuudesta.Meillä on meneillään mukava elokuva tai päiväuni, mutta se ei kyllä ole mitään todellista meditaatiota. Monet suuret mestarit sanovat, että menneet ajatukset ovat jo menneitä ja meillä on vain muisto niistä. Menneisyys ei voi koskaan tulla takaisin, vaikka kuinka kuvittelisimme. Menneisyys on mennyttä. Ihan vain sekunnin murto-osassa se on jo mennyttä ja tulevaisuus ei ole vielä ilmennyt. Menneet ajatukset ovat aivan samaa kuin jos menisimme hautausmaalle tarkistamaan, missä kunnossa ruumiit siellä ovat. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä eivät ne siitä herää. Ei ole myöskään mitään mieltä sotkeutua liian paljon tuleviin ajatuksiin.
Kerron erään tarinan. Olipa kerran isä ja poika. He olivat hyvin köyhiä. He sanoivat: "Mennään jalokivisaarelle tänään". Niinpä he päättivät mennä sinne. Isä sanoi pojalle: "Oijoi, tänään meistä tulee rikkaita. Mitäs me tehtäisiinkään, jos kaikki nämä rikkaat ihmiset antavat meille paljon lahjoja". Sillä välin kun poika mietti, mitä kaikella rikkaudella oikein tehtäisiin, isä sai hyvän ajatuksen. Hän sanoi: "Ostetaan aasi ja sitten vielä hankitaan toinenkin aasi, ja totta kai kun meillä on kaksi aasia, yks kaks meillä on vauva-aasi. Sitten olemme rikkaita. Meillä on kolme aasia". Poika huudahti: "Isä, isä, saanko ratsastaa sillä vauva-aasilla?" Isä raivostui ja sanoi: "Totisesti jos ratsastat sillä vauva-aasilla, niin katkaiset sen selän". Hän oli kokonaan mielikuvituksensa vallassa ja yritti lyödä poikaa. Poika huusi: "Isä, isä, eihän se äiti-aasi ole vielä synnyttänyt sitä vauva-aasia!" Jos uppoudumme liiaksi ajatuksiin millaista tulevaisuudessa mahdollisesti on, päädymme samanlaiseen tilanteeseen.Isä oli jo valmis pieksämään poikaansa, vaikka he eivät vielä olleet edes käyneet jalokivisaarella eikä mitään vauva-aasia ollut edes olemassa. Näin ikävä kyllä elämässämme tapahtuu aika usein.
Liiallinen tulevaisuudesta huolehtiminen tuo paljon kärsimystä tähän hetkeen. Tänään pysäköimme automme tiettyyn paikkaan ja yhtäkkiä olimme täysin unohtaneet, mihin olimme sen jättäneet, mutta muistimme kyllä, mihin olimme pysäköineet auton edellisellä kerralla. Katselimme ympärillemme ja ihmettelimme, missä ihmeessä se voisi olla. Olin jättänyt kassini autoon ja ensimmäinen ajatukseni oli, että voi ei, joku on varastanut auton ja samalla kassini. Onneksi, kiitos opettajieni, saatoin olla iloinen ja ajatella, että olkoon hän kuka hyvänsä, niin olkoon kassini hänelle hyödyksi ja avuksi. Löydettyämme vihdoin automme olin hyvin tyytyväinen ja kiitollinen opettajilleni. En ollut pelkästään omistanut kassiani kaikkien elävien olentojen hyväksi, vaan minulla itsellänikin oli se vielä tallella. Tämä siitä tulee kun huolehtii tulevaisuudesta. En menettänyt kassiani. Mielen harjoittaminen tuo elämään iloa ja myöskin huumorintajua. Tämä oli kertomukseni tilasta kahden ajatuksen välissä. Kiitoksia.
Olen varma, että teillä kaikilla on paljon tekemistä, joten en halua tuhlata aikaanne enempää. Pyytäisin teitä, jos vain mahdollista, että vain istuisimme hetken ja jättäisimme mielemme vapaaksi tässä ja nyt ja omistaisimme ajan, jonka olemme yhdessä viettäneet ja joka on hyvin kallisarvoista, koko maailmankaikkeuden onnelle ja rauhalle.
Lyhyt meditaatio.
Lopetan nelisäkeellä:"Niin kauan kuin avaruus pysyy,
niin kauan kuin on tajuisia olentoja,
oi että minäkin niin kauan pysyisin voidakseni hälventää ja poistaa kaiken kärsimyksen ja kärsimyksen syyn."
Tämän nelisäkeen on suuri Shantideva kirjoittanut 700-luvulla, ja se on ollut oppaana ja tukena hyvin monelle henkilölle kautta vuosisatojen. Tämä on HänenPyhyytensä Dalai Laman eniten käyttämä säe ja hän neuvoo meitä, että tämän kaltaiset säkeet antavat meille rohkeutta ja luottamusta, karkottavat kaikki rajoitukset ja ristiriidat ja tuovat rauhan.
Tekstin on ääninauhalta puhtaaksi kirjoittanut Pirkko Liikanen
Tekstin edelleen editointi: Ilkka Pellikka ja Anne Rouvinen
Mielen harjaannuttaminen - Pema
Wangyal Rinpoche
Mielen harjaannuttaminen - Pema Wangyal Rinpoche (29.12.2000)
Rinpoche toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kiittää kaikkia tilaisuuteen saapuneita, sekä tilaisuuden järjestäjiä että osanottajia, jotka kaikki käyttävät siihen kallistaaikaansa. Rinpoche arvostaa kaikkien läsnäoloa suuresti, koska aika on hyvin kallisarvoinen asia ja koska tilaisuus sattui vielä juhlapyhiksi, jolloin kaikilla on mahdollisuus olla perheensä ja läheistensä parissa. Rinpoche kiittää kaikkia vielä kerran.
Tässä tilaisuudessa on monia aikaisemmin tapaamiani henkilöitä ja ehkä myös henkilöitä, joita en ole aikaisemmin tavannut, mutta arvostan teidän kaikkien läsnäoloanne hyvin paljon. On aivan hyvä, jos saavuitte tilaisuuteen hieman uteliaina, mutta jos tulitte tänne tietyin odotuksin, olen pahoillani, koska en mitenkään kykene toteuttamaan niitä. Vaikka olen kotoisin Aasiasta, syntyisinTiibetistä, tulette huomaamaan, että olen hyvin yksinkertainen ja nöyrä idästä kotoisin oleva ihminen. Tulen toistamaan kuulemiani asioita, joihin muutamat ystäväni ovat osoittaneet kiinnostusta.
Opettajinani on ollut suuria Tiibetin buddhalaisuuden mestareita ja heillä on monia oppilaita ja seuraajia. Kaikista heidän oppilaistaan pidän itseäni kaikkein heikoimpana, ja siksi vain omista saavutuksistani ja kokemuksistani kertominen ei mielestäni olisi kovinkaan antoisaa. Haluan jakaa teidän kanssanne suurilta opettajiltani kuulemiani asioita, vaikka asioiden toistaminen ei ole nauhureiden ja korkeanteknologian aikakaudella kovinkaan erikoista.
Yksi suurenmoisista opettajistani oli Kangyur Rinpoche (1898-1975).Varhaislapsuudestani asti opiskelin Kangyur Rinpochen johdolla, joka oli todella suuri mestari ja hyvin oppinut sekä filosofiassa että lääketieteessä ja monella muulla tiibetiläisen tieteen alalla. Kangyur Rinpoche oli opiskellut monien tiibetiläisten mestareiden johdolla, ja hän tuli tunnetuksi nimellä Kangyur Rinpoche; Kangyur tarkoittaa tiibetin kielistä Buddhan opetuksien kokoelmaa. Hänestä tuli Buddhan opetusten haltija ja niiden mestari , ja hän opetti kaikkialla Tiibetissä. Hänen suosituksestaan opiskelin Dudjom Rinpochen (1904-1987) johdolla, joka oli Tiibetinsuuria mestareita ja Nyingman eli ns. vanhan koulukunnan johtaja. Opettajanani oli myös suuri mestari Dilgo Khyentse Rinpoche (1910-1990). Viime vuosisadan tiibetiläisten mestareiden joukossa Dilgo Khyentse Rinpoche oli yksi suurimmista ja taitavimmista niin meditaatiossa, filosofiassa kuin tekstien luomisessa. Opettajinani on ollut myös muita tiibetinbuddhalaisia traditioita edustavia mestareita, kutenKarma Kagyu-traditiota edustava Hänen Pyhyytensä 16. Gyalwang Karmapa, Sakya-traditiota edustava Hänen Pyhyytensä Kyabje Sakya Trizin, ja Dorje Jamyang Rinpoche (1893-1959), jota pidetään suurena mestarina kaikissa traditioissa. HänenPyhyytensä 14. Dalai Laman johdolla olen opiskellut usein aina kun siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Opiskeltuani edellä mainittujen mestareiden johdolla viimeiset viisikymmentä vuotta, olen tullut siihen tulokseen, että he kaikki ovat erittäin viisaita ja taitavia kaikilla ja erityisesti henkisen tiedon alueilla.
Buddhalaisuuden pohjalta Tiibetiin syntyi useita eri traditiota, joista kehittyi kahdeksan pääkoulukuntaa. Kaikissa näissä tiibetinbuddhalaisissa traditioissa opiskellaan Buddhan oppia. Vaikka ne perustuvat omiin kokemuksiin ja antavat opetuksille hieman erilaisia tulkintoja, niin Tiibetissä ei ole yhtään buddhalaista
Mielen harjaannuttaminen - Pema Wangyal Rinpoche (29.12.2000)